kolahdus

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kolahdus (39)[1]

  1. ääni joka syntyy kun kaksi kovaa esinettä osuu yhteen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kolahdus kolahdukset
genetiivi kolahduksen kolahdusten
kolahduksien
partitiivi kolahdusta kolahduksia
akkusatiivi kolahdus; kolahduksen kolahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kolahduksessa kolahduksissa
elatiivi kolahduksesta kolahduksista
illatiivi kolahdukseen kolahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kolahduksella kolahduksilla
ablatiivi kolahdukselta kolahduksilta
allatiivi kolahdukselle kolahduksille
muut sijamuodot
essiivi kolahduksena kolahduksina
translatiivi kolahdukseksi kolahduksiksi
abessiivi kolahduksetta kolahduksitta
instruktiivi kolahduksin
komitatiivi kolahduksine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39