kolahdus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kolahdus (39)
- ääni joka syntyy kun kaksi kovaa esinettä osuu yhteen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkolɑhdus/
- tavutus: ko‧lah‧dus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kolahdus | kolahdukset |
| genetiivi | kolahduksen | kolahdusten kolahduksien |
| partitiivi | kolahdusta | kolahduksia |
| akkusatiivi | kolahdus; kolahduksen |
kolahdukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kolahduksessa | kolahduksissa |
| elatiivi | kolahduksesta | kolahduksista |
| illatiivi | kolahdukseen | kolahduksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kolahduksella | kolahduksilla |
| ablatiivi | kolahdukselta | kolahduksilta |
| allatiivi | kolahdukselle | kolahduksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kolahduksena | kolahduksina |
| translatiivi | kolahdukseksi | kolahduksiksi |
| abessiivi | kolahduksetta | kolahduksitta |
| instruktiivi | – | kolahduksin |
| komitatiivi | – | kolahduksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kolahdukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kolahdus- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kolahdus Kielitoimiston sanakirjassa