kolahtaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kolahtaa (53-F) (taivutus[luo])
- päästää ääni, jollainen syntyy esim. kahden kovan esineen osuessa yhteen
- Laukku kolahti pudotessaan lattialle.
- osua johonkin
- Varvas kolahti kipeästi tuolinjalkaan.
- Päät kolahtivat yhteen.
- (slangia) (huumeesta) alkaa vaikuttaa
- Puolen minuutin kuluttua kolahti.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkolɑht̪ɑːˣ/
- tavutus: ko‧lah‧taa
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: kolahdus
- verbit: kolahdella, kolauttaa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kolahtaa Kielitoimiston sanakirjassa