koivu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Koivu
Wikipedia
Katso artikkeli Koivu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

koivu (1)

  1. puukasvisuku (Betula), jonka lehtipuulajeja Suomessa kasvaa kolme: hieskoivu, rauduskoivu ja vaivaiskoivu. Koivu on tuulensuosija, jonka kukinto on kerrottu norkko. Koivun hedelmä on pähkylä.
    Luonnossa koivun eri lajeilla on taipumusta risteytyä keskenään.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koivu koivut
genetiivi koivun koivujen
partitiivi koivua koivuja
akkusatiivi koivu; koivun koivut
sisäpaikallissijat
inessiivi koivussa koivuissa
elatiivi koivusta koivuista
illatiivi koivuun koivuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi koivulla koivuilla
ablatiivi koivulta koivuilta
allatiivi koivulle koivuille
muut sijamuodot
essiivi koivuna koivuina
translatiivi koivuksi koivuiksi
abessiivi koivutta koivuitta
instruktiivi koivuin
komitatiivi koivuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]

limo

Yhdyssanat[muokkaa]

hieskoivu, juhannuskoivu, koivufiikus, koivuhalko, koivukuja, koivulauta, koivumetsikkö, koivumetsä, koivuniemi, koivunlehti, koivunlehvä, koivunmahla, koivunoksa, koivunritva, koivunrunko, koivunurpu, koivunvarpu, koivupuu, koivusokeri, koivuvaneri, koivuvitsa, koivuvyöhyke, loimukoivu, pihakoivu, rauduskoivu, riippakoivu, ritvakoivu, tunturikoivu, vaivaiskoivu, vanerikoivu, vastaskoivu, vihdaskoivu, visakoivu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • koivu Kielitoimiston sanakirjassa
  • koivu Tieteen termipankissa