norkko

Wikisanakirjasta
Katso myös: Norkko
Wikipedia
Katso artikkeli Norkko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

norkko (1-A)

  1. velttolapakkoinen tähkää muistuttava puun riippuva kukinto

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈno̞rkːo̞]
Tavutus[muokkaa]
  • tavutus: nork‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi norkko norkot
genetiivi norkon norkkojen
partitiivi norkkoa norkkoja
akkusatiivi norkko;
norkon
norkot
sisäpaikallissijat
inessiivi norkossa norkoissa
elatiivi norkosta norkoista
illatiivi norkkoon norkkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi norkolla norkoilla
ablatiivi norkolta norkoilta
allatiivi norkolle norkoille
muut sijamuodot
essiivi norkkona norkkoina
translatiivi norkoksi norkoiksi
abessiivi norkotta norkoitta
instruktiivi norkoin
komitatiivi norkkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo norko-
vahva vartalo norkko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

eminorkko, hedenorkko, norkkokasvi, norkkoperä

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • norkko Kielitoimiston sanakirjassa
  • norkko Tieteen termipankissa