Siirry sisältöön

koetus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

koetus (39)

  1. ponnistelua tai kestävyyttä vaativa suoritus

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkoet̪us/
  • tavutus: ko‧e‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koetus koetukset
genetiivi koetuksen koetusten
koetuksien
partitiivi koetusta koetuksia
akkusatiivi koetus;
koetuksen
koetukset
sisäpaikallissijat
inessiivi koetuksessa koetuksissa
elatiivi koetuksesta koetuksista
illatiivi koetukseen koetuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi koetuksella koetuksilla
ablatiivi koetukselta koetuksilta
allatiivi koetukselle koetuksille
muut sijamuodot
essiivi koetuksena koetuksina
translatiivi koetukseksi koetuksiksi
abessiivi koetuksetta koetuksitta
instruktiivi koetuksin
komitatiivi koetuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo koetukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
koetus-

Etymologia

[muokkaa]

koettaa + -us

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Synonyymit
[muokkaa]

[ponnistelua tai kestävyyttä vaativa suoritus]: koitos

Yhdyssanat
[muokkaa]

aineenkoetus, voimainkoetus

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • koetus Kielitoimiston sanakirjassa