koetus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
koetus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkoet̪us/
- tavutus: ko‧e‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | koetus | koetukset |
genetiivi | koetuksen | koetusten koetuksien |
partitiivi | koetusta | koetuksia |
akkusatiivi | koetus; koetuksen |
koetukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | koetuksessa | koetuksissa |
elatiivi | koetuksesta | koetuksista |
illatiivi | koetukseen | koetuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | koetuksella | koetuksilla |
ablatiivi | koetukselta | koetuksilta |
allatiivi | koetukselle | koetuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | koetuksena | koetuksina |
translatiivi | koetukseksi | koetuksiksi |
abessiivi | koetuksetta | koetuksitta |
instruktiivi | – | koetuksin |
komitatiivi | – | koetuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | koetukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
koetus- |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. ponnistelua tai kestävyyttä vaativa suoritus
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
[ponnistelua tai kestävyyttä vaativa suoritus]: koitos