koitos
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]koitos (39)
- koetus, ponnisteluja vaativa suoritus
- Suomi sulkee rajansa – Rajavartiolaitoksella kova koitos edessään, riittääkö henkilökunta? (iltalehti.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkoi̯t̪os/
- tavutus: koi‧tos
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | koitos | koitokset |
| genetiivi | koitoksen | koitosten koitoksien |
| partitiivi | koitosta | koitoksia |
| akkusatiivi | koitos; koitoksen |
koitokset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | koitoksessa | koitoksissa |
| elatiivi | koitoksesta | koitoksista |
| illatiivi | koitokseen | koitoksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | koitoksella | koitoksilla |
| ablatiivi | koitokselta | koitoksilta |
| allatiivi | koitokselle | koitoksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | koitoksena | koitoksina |
| translatiivi | koitokseksi | koitoksiksi |
| abessiivi | koitoksetta | koitoksitta |
| instruktiivi | – | koitoksin |
| komitatiivi | – | koitoksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | koitokse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
koitos- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- koitos Kielitoimiston sanakirjassa