kitupiikki

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kitupiikki (5-A)[1]

  1. saita ihminen
    Olet varsinainen kitupiikki! Et koskaan anna minulle rahaa!
  2. Myös ennen vanhaan suomessa kekrinä tehty koverrettu nauris, jonka sisuksessa paloi lampaantaliin painettu huokoinen tikku. Heikkotehoinen valonlähde sai Suomessa lempinimen kitupiikki.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kitupiikki kitupiikit
genetiivi kitupiikin kitupiikkien
partitiivi kitupiikkiä kitupiikkejä
akkusatiivi kitupiikki;
kitupiikin
kitupiikit
sisäpaikallissijat
inessiivi kitupiikissä kitupiikeissä
elatiivi kitupiikistä kitupiikeistä
illatiivi kitupiikkiin kitupiikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kitupiikillä kitupiikeillä
ablatiivi kitupiikiltä kitupiikeiltä
allatiivi kitupiikille kitupiikeille
muut sijamuodot
essiivi kitupiikkinä kitupiikkeinä
translatiivi kitupiikiksi kitupiikeiksi
abessiivi kitupiikittä kitupiikeittä
instruktiivi kitupiikein
komitatiivi kitupiikkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-A