Siirry sisältöön

kisko

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kisko (1)

Kaksi teräskiskoa
Ratakiskon standardiprofiileja
  1. poikkileikkaukseltaan määrämuotoinen pitkänomainen tanko tai lista, joka tavallisesti toimii liikkuvan esineen kannattimena, ohjaimena tai johteena

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkisko/, [ˈkisko]
  • tavutus: kis‧ko

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kisko kiskot
genetiivi kiskon kiskojen
partitiivi kiskoa kiskoja
akkusatiivi kisko;
kiskon
kiskot
sisäpaikallissijat
inessiivi kiskossa kiskoissa
elatiivi kiskosta kiskoista
illatiivi kiskoon kiskoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiskolla kiskoilla
ablatiivi kiskolta kiskoilta
allatiivi kiskolle kiskoille
muut sijamuodot
essiivi kiskona kiskoina
translatiivi kiskoksi kiskoiksi
abessiivi kiskotta kiskoitta
instruktiivi kiskoin
komitatiivi kiskoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kisko-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

hammaskisko, johdekisko, johdinkisko, johtokisko, kannatinkisko, kattokisko, kiskoauto, kiskobussi, kiskoliikenne, kiskoliitin, kiskonaula, kiskopari, kiskovalaisin, kynnyskisko, lattiakisko, liukukisko, ohjainkisko, raitiokisko, raitiotiekisko, ratakisko, rautatiekisko, sidekisko, teräskisko, vahvikekisko, virroituskisko, virtakisko

Johdokset
[muokkaa]
Anagrammit
[muokkaa]

koksi, koski, sokki

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kisko Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

[muokkaa]

kisko

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kiskoa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kiskoa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kiskoa

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ˈkiskoˣ]