Siirry sisältöön

kiroilu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kiroilu (2)[1]

  1. kirosanojen käyttö, kiroileminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkiroi̯lu/
  • tavutus: ki‧roi‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiroilu kiroilut
genetiivi kiroilun kiroilujen
kiroiluiden
kiroiluitten
partitiivi kiroilua kiroiluita
kiroiluja
akkusatiivi kiroilu;
kiroilun
kiroilut
sisäpaikallissijat
inessiivi kiroilussa kiroiluissa
elatiivi kiroilusta kiroiluista
illatiivi kiroiluun kiroiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiroilulla kiroiluilla
ablatiivi kiroilulta kiroiluilta
allatiivi kiroilulle kiroiluille
muut sijamuodot
essiivi kiroiluna kiroiluina
translatiivi kiroiluksi kiroiluiksi
abessiivi kiroilutta kiroiluitta
instruktiivi kiroiluin
komitatiivi kiroiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiroilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi kiroilla + johdin -u

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kiroilu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2