kiroilla

Suomi

Substantiivi

kiroilla

1. monikon adessiivimuoto sanasta kiro

Verbi

kiroilla (67) (taivutus[luo])

1. käyttää kirosanoja puheessaan
2. (harvinainen) kirota toistuvasti jotakin tai jotakuta

   Äijällä oli eläessään tapana kiroilla milloin ketäkin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiroi̯lːɑˣ/
• tavutus: ki‧roil‧la

Etymologia

• verbi kirota (vokaalivartalo kiro|a- + pääte -illa (:-ile--))

Käännökset

1. lausua kirosanoja, käyttää kirosanoja puheessaan

bulgaria: псувам englanti: swear, curse; turn the air blue kroatia: psovati ranska: maugréer ruotsi: svära saksa: fluchen

turkki: sövmek ukraina: матюкатися venäjä: материться, ругаться (матом) viro: vanduma, kiruma võro: vannõ

Liittyvät sanat

Lähikäsitteet

• kirota
• noitua
• sadatella

Johdokset

• substantiivit: kiroileminen, kiroilija, kiroilu
• verbit: kiroiluttaa

Aiheesta muualla

• kiroilla Kielitoimiston sanakirjassa
• kiroilla Suomen murteiden sanakirjassa
• kiroilla Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 828 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa