kikkailu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kikkailu (2)
- kikkaileminen; se, että yritetään saada jokin onnistumaan eri keinolla; eri keinojen kokeileminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkikːɑi̯lu/
- tavutus: kik‧kai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kikkailu | kikkailut |
| genetiivi | kikkailun | kikkailujen kikkailuiden kikkailuitten |
| partitiivi | kikkailua | kikkailuita kikkailuja |
| akkusatiivi | kikkailu; kikkailun |
kikkailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kikkailussa | kikkailuissa |
| elatiivi | kikkailusta | kikkailuista |
| illatiivi | kikkailuun | kikkailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kikkailulla | kikkailuilla |
| ablatiivi | kikkailulta | kikkailuilta |
| allatiivi | kikkailulle | kikkailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kikkailuna | kikkailuina |
| translatiivi | kikkailuksi | kikkailuiksi |
| abessiivi | kikkailutta | kikkailuitta |
| instruktiivi | – | kikkailuin |
| komitatiivi | – | kikkailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kikkailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kikkaileminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kikkailu Kielitoimiston sanakirjassa