kikkailu

Suomi

Substantiivi

kikkailu (2)

kikkaileminen; se, että yritetään saada jokin onnistumaan eri keinolla; eri keinojen kokeileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkikːɑi̯lu/
tavutus: kik‧kai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kikkailu	kikkailut
genetiivi	kikkailun	kikkailujen kikkailuiden kikkailuitten
partitiivi	kikkailua	kikkailuita kikkailuja
akkusatiivi	kikkailu; kikkailun	kikkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kikkailussa	kikkailuissa
elatiivi	kikkailusta	kikkailuista
illatiivi	kikkailuun	kikkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kikkailulla	kikkailuilla
ablatiivi	kikkailulta	kikkailuilta
allatiivi	kikkailulle	kikkailuille
muut sijamuodot
essiivi	kikkailuna	kikkailuina
translatiivi	kikkailuksi	kikkailuiksi
abessiivi	kikkailutta	kikkailuitta
instruktiivi	–	kikkailuin
komitatiivi	–	kikkailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kikkailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kikkailla (vokaalivartalo kikkaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. kikkaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kikkailu Kielitoimiston sanakirjassa