kikatus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kikatus (39)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkikɑt̪us/
- tavutus: ki‧ka‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kikatus | kikatukset |
| genetiivi | kikatuksen | kikatusten kikatuksien |
| partitiivi | kikatusta | kikatuksia |
| akkusatiivi | kikatus; kikatuksen |
kikatukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kikatuksessa | kikatuksissa |
| elatiivi | kikatuksesta | kikatuksista |
| illatiivi | kikatukseen | kikatuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kikatuksella | kikatuksilla |
| ablatiivi | kikatukselta | kikatuksilta |
| allatiivi | kikatukselle | kikatuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kikatuksena | kikatuksina |
| translatiivi | kikatukseksi | kikatuksiksi |
| abessiivi | kikatuksetta | kikatuksitta |
| instruktiivi | – | kikatuksin |
| komitatiivi | – | kikatuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kikatukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kikatus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kikattaminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kikatus Kielitoimiston sanakirjassa