kikatus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kikatus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkikɑt̪us/
- tavutus: ki‧ka‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kikatus | kikatukset |
genetiivi | kikatuksen | kikatusten kikatuksien |
partitiivi | kikatusta | kikatuksia |
akkusatiivi | kikatus; kikatuksen |
kikatukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kikatuksessa | kikatuksissa |
elatiivi | kikatuksesta | kikatuksista |
illatiivi | kikatukseen | kikatuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kikatuksella | kikatuksilla |
ablatiivi | kikatukselta | kikatuksilta |
allatiivi | kikatukselle | kikatuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kikatuksena | kikatuksina |
translatiivi | kikatukseksi | kikatuksiksi |
abessiivi | kikatuksetta | kikatuksitta |
instruktiivi | – | kikatuksin |
komitatiivi | – | kikatuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kikatukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kikatus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kikattaa (kikat- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kikattaminen
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kikatus Kielitoimiston sanakirjassa