kikattaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kikattaminen (38)
- teonnimi verbistä kikattaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kikattaminen | kikattamiset |
| genetiivi | kikattamisen | kikattamisten kikattamisien |
| partitiivi | kikattamista | kikattamisia |
| akkusatiivi | kikattaminen; kikattamisen |
kikattamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kikattamisessa | kikattamisissa |
| elatiivi | kikattamisesta | kikattamisista |
| illatiivi | kikattamiseen | kikattamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kikattamisella | kikattamisilla |
| ablatiivi | kikattamiselta | kikattamisilta |
| allatiivi | kikattamiselle | kikattamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kikattamisena (kikattamisna) |
kikattamisina |
| translatiivi | kikattamiseksi | kikattamisiksi |
| abessiivi | kikattamisetta | kikattamisitta |
| instruktiivi | – | kikattamisin |
| komitatiivi | – | kikattamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kikattamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kikattamis- | |