keuhko

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Keuhko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keuhko (1)

  1. elin, jolla kaikki nelijalkaiset selkärankaiset hengittävät; ihmisellä on kaksi keuhkoa, joten sana esiintyy useimmin monikossa
    Keuhkoihini sattui raskaan juoksun jälkeen.
  2. (alatyyliä) naisen rinta (yl. monikossa)
    Olipas tuolla mimmillä aika hyvät keuhkot.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keuhko keuhkot
genetiivi keuhkon keuhkojen
partitiivi keuhkoa keuhkoja
akkusatiivi keuhko; keuhkon keuhkot
sisäpaikallissijat
inessiivi keuhkossa keuhkoissa
elatiivi keuhkosta keuhkoista
illatiivi keuhkoon keuhkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keuhkolla keuhkoilla
ablatiivi keuhkolta keuhkoilta
allatiivi keuhkolle keuhkoille
muut sijamuodot
essiivi keuhkona keuhkoina
translatiivi keuhkoksi keuhkoiksi
abessiivi keuhkotta keuhkoitta
instruktiivi keuhkoin
komitatiivi keuhkoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

mahdollisesti samaa alkuperää kuin keveä, kevyt[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

homepölykeuhko, keuhkoahtaumatauti, keuhkoinfarkti, keuhkojäkälä, keuhkokala, keuhkokasvain, keuhkokatarri, keuhkokirroosi, keuhkokotilo, keuhkokudos, keuhkokuolio, keuhkokuume, keuhkokuva, keuhkolaajentuma, keuhkolaskimo, keuhkomato, keuhkomätä, keuhkoportti, keuhkopussi, keuhkoputki, keuhkopöhö, keuhkorakkula, keuhkorutto, keuhkosairaus, keuhkosalpaus, keuhkosammal, keuhkosienitauti, keuhkosyöpä, keuhkotauti, keuhkotuberkuloosi, keuhkotulehdus, keuhkovaltimo, keuhkoverenkierto, keuhkoveritulppa, keuhkoödeema, kivipölykeuhko, pölykeuhko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • keuhko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)