kerrottava
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (matematiikka) kertolaskussa luku, joka on kertomisen kohteena.
- Laskussa 2·3 kaksi on kertoja ja kolme on kerrottava.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kerrottava | kerrottavat |
| genetiivi | kerrottavan | kerrottavien (kerrottavain) |
| partitiivi | kerrottavaa | kerrottavia |
| akkusatiivi | kerrottava; kerrottavan | kerrottavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kerrottavassa | kerrottavissa |
| elatiivi | kerrottavasta | kerrottavista |
| illatiivi | kerrottavaan | kerrottaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kerrottavalla | kerrottavilla |
| ablatiivi | kerrottavalta | kerrottavilta |
| allatiivi | kerrottavalle | kerrottaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kerrottavana | kerrottavina |
| translatiivi | kerrottavaksi | kerrottaviksi |
| abessiivi | kerrottavatta | kerrottavitta |
| instruktiivi | – | kerrottavin |
| komitatiivi | – | kerrottavine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. (matematiikka) kertolaskussa luku, joka on kertomisen kohteena.
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10
