kerrottava

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kerrottava (10)[1]

  1. (matematiikka) kertolaskussa luku, joka on kertomisen kohteena.
    Laskussa 2·3 kaksi on kertoja ja kolme on kerrottava.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkerːot̪ˌt̪ɑʋɑ/
  • tavutus: ker‧rot‧ta‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kerrottava kerrottavat
genetiivi kerrottavan kerrottavien
(kerrottavain)
partitiivi kerrottavaa kerrottavia
akkusatiivi kerrottava;
kerrottavan
kerrottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi kerrottavassa kerrottavissa
elatiivi kerrottavasta kerrottavista
illatiivi kerrottavaan kerrottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kerrottavalla kerrottavilla
ablatiivi kerrottavalta kerrottavilta
allatiivi kerrottavalle kerrottaville
muut sijamuodot
essiivi kerrottavana kerrottavina
translatiivi kerrottavaksi kerrottaviksi
abessiivi kerrottavatta kerrottavitta
instruktiivi kerrottavin
komitatiivi kerrottavine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kerrottava-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10