kelpuutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kelpuutus (39)

  1. kelpuuttaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkelpuːt̪us/
  • tavutus: kel‧puu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kelpuutus kelpuutukset
genetiivi kelpuutuksen kelpuutusten
kelpuutuksien
partitiivi kelpuutusta kelpuutuksia
akkusatiivi kelpuutus;
kelpuutuksen
kelpuutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kelpuutuksessa kelpuutuksissa
elatiivi kelpuutuksesta kelpuutuksista
illatiivi kelpuutukseen kelpuutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kelpuutuksella kelpuutuksilla
ablatiivi kelpuutukselta kelpuutuksilta
allatiivi kelpuutukselle kelpuutuksille
muut sijamuodot
essiivi kelpuutuksena kelpuutuksina
translatiivi kelpuutukseksi kelpuutuksiksi
abessiivi kelpuutuksetta kelpuutuksitta
instruktiivi kelpuutuksin
komitatiivi kelpuutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kelpuutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kelpuutus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kelpuuttaa (kelpuut- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]