kelpuuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kelpuuttaminen (38)
- teonnimi verbistä kelpuuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelpuuttaminen | kelpuuttamiset |
| genetiivi | kelpuuttamisen | kelpuuttamisten kelpuuttamisien |
| partitiivi | kelpuuttamista | kelpuuttamisia |
| akkusatiivi | kelpuuttaminen; kelpuuttamisen |
kelpuuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelpuuttamisessa | kelpuuttamisissa |
| elatiivi | kelpuuttamisesta | kelpuuttamisista |
| illatiivi | kelpuuttamiseen | kelpuuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelpuuttamisella | kelpuuttamisilla |
| ablatiivi | kelpuuttamiselta | kelpuuttamisilta |
| allatiivi | kelpuuttamiselle | kelpuuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelpuuttamisena (kelpuuttamisna) |
kelpuuttamisina |
| translatiivi | kelpuuttamiseksi | kelpuuttamisiksi |
| abessiivi | kelpuuttamisetta | kelpuuttamisitta |
| instruktiivi | – | kelpuuttamisin |
| komitatiivi | – | kelpuuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kelpuuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kelpuuttamis- | |