kellahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kellahdus (39)

  1. kellahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkelːɑhdus/
  • tavutus: kel‧lah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kellahdus kellahdukset
genetiivi kellahduksen kellahdusten
kellahduksien
partitiivi kellahdusta kellahduksia
akkusatiivi kellahdus;
kellahduksen
kellahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kellahduksessa kellahduksissa
elatiivi kellahduksesta kellahduksista
illatiivi kellahdukseen kellahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kellahduksella kellahduksilla
ablatiivi kellahdukselta kellahduksilta
allatiivi kellahdukselle kellahduksille
muut sijamuodot
essiivi kellahduksena kellahduksina
translatiivi kellahdukseksi kellahduksiksi
abessiivi kellahduksetta kellahduksitta
instruktiivi kellahduksin
komitatiivi kellahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kellahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kellahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kellahtaa (kellahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]