kellahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kellahdus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkelːɑhdus/
- tavutus: kel‧lah‧dus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kellahdus | kellahdukset |
genetiivi | kellahduksen | kellahdusten kellahduksien |
partitiivi | kellahdusta | kellahduksia |
akkusatiivi | kellahdus; kellahduksen |
kellahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kellahduksessa | kellahduksissa |
elatiivi | kellahduksesta | kellahduksista |
illatiivi | kellahdukseen | kellahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kellahduksella | kellahduksilla |
ablatiivi | kellahdukselta | kellahduksilta |
allatiivi | kellahdukselle | kellahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kellahduksena | kellahduksina |
translatiivi | kellahdukseksi | kellahduksiksi |
abessiivi | kellahduksetta | kellahduksitta |
instruktiivi | – | kellahduksin |
komitatiivi | – | kellahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kellahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kellahdus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kellahtaa (kellahd- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kellahtaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kellahdus Kielitoimiston sanakirjassa