kellahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kellahtaminen (38)
- teonnimi verbistä kellahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kellahtaminen | kellahtamiset |
| genetiivi | kellahtamisen | kellahtamisten kellahtamisien |
| partitiivi | kellahtamista | kellahtamisia |
| akkusatiivi | kellahtaminen; kellahtamisen |
kellahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kellahtamisessa | kellahtamisissa |
| elatiivi | kellahtamisesta | kellahtamisista |
| illatiivi | kellahtamiseen | kellahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kellahtamisella | kellahtamisilla |
| ablatiivi | kellahtamiselta | kellahtamisilta |
| allatiivi | kellahtamiselle | kellahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kellahtamisena (kellahtamisna) |
kellahtamisina |
| translatiivi | kellahtamiseksi | kellahtamisiksi |
| abessiivi | kellahtamisetta | kellahtamisitta |
| instruktiivi | – | kellahtamisin |
| komitatiivi | – | kellahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kellahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kellahtamis- | |