keli

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keli (5)

  1. tien, ladun tai muun kulkuväylän säästä riippuva kulkukelpoisuus
  2. (arkikieltä) sää

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟e̞li]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keli kelit
genetiivi kelin kelien
partitiivi keliä kelejä
akkusatiivi keli; kelin kelit
sisäpaikallissijat
inessiivi kelissä keleissä
elatiivi kelistä keleistä
illatiivi keliin keleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kelillä keleillä
ablatiivi keliltä keleiltä
allatiivi kelille keleille
muut sijamuodot
essiivi kelinä keleinä
translatiivi keliksi keleiksi
abessiivi kelittä keleittä
instruktiivi kelein
komitatiivi keleine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ajokeli, hankikeli, hiihtokeli, jääkeli, keliolosuhteet, keliolot, kelirikko, kelivaroitus, kesäkeli, kurakeli, lehtikeli, lentokeli, loskakeli, lumikeli, nollakeli, nuoskakeli, pakkaskeli, pääkallokeli, radiokeli, rapakeli, rekikeli, sohjokeli, suksikeli, suojakeli, talvikeli, vesikeli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • keli Kielitoimiston sanakirjassa

Molima[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

keli

  1. vasen