keli
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keli (5)
- tien, ladun tai muun kulkuväylän säästä riippuva kulkukelpoisuus
- (arkikieltä) sää
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkeli/, [ˈk̟e̞li]
- tavutus: ke‧li
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keli | kelit |
genetiivi | kelin | kelien (kelein) |
partitiivi | keliä | kelejä |
akkusatiivi | keli; kelin |
kelit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kelissä | keleissä |
elatiivi | kelistä | keleistä |
illatiivi | keliin | keleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kelillä | keleillä |
ablatiivi | keliltä | keleiltä |
allatiivi | kelille | keleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kelinä | keleinä |
translatiivi | keliksi | keleiksi |
abessiivi | kelittä | keleittä |
instruktiivi | – | kelein |
komitatiivi | – | keleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. tien, ladun tai muun kulkuväylän säästä riippuva kulkukelpoisuus
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
ajokeli, auroorakeli, hankikeli, hiihtokeli, jääkeli, keliolosuhteet, keliolot, kelirikko, kelivaroitus, kesäkeli, kurakeli, lehtikeli, lentokeli, loskakeli, lumikeli, nollakeli, nuoskakeli, pakkaskeli, pääkallokeli, radiokeli, rapakeli, rekikeli, sohjokeli, suksikeli, suojakeli, talvikeli, vesikeli
Aiheesta muualla[muokkaa]
- keli Kielitoimiston sanakirjassa
Molima[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
keli