keko

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keko (1-D)

  1. kartionmuotoinen kasa irtonaista ainetta
  2. (erit.) eräiden muurahaisten rakentama pesä
  3. (ohjelmointi) dynaamiseen muistinvaraukseen käytettävä vapaa muistialue
  4. (ohjelmointi) tietorakenne, jolle on ominaista, että sen suurin (tai pienin) alkio on aina helposti saatavilla

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟e̞ko̞]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keko keot luo
genetiivi keon luo kekojen luo
partitiivi kekoa luo kekoja luo
akkusatiivi keko; keon luo keot luo
sisäpaikallissijat
inessiivi keossa luo keoissa
elatiivi keosta luo keoista
illatiivi kekoon luo kekoihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi keolla luo keoilla
ablatiivi keolta luo keoilta
allatiivi keolle luo keoille
muut sijamuodot
essiivi kekona luo kekoina luo
translatiivi keoksi luo keoiksi
abessiivi keotta keoitta
instruktiivi keoin
komitatiivi kekoine-
+ omistusliite luo

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

heinäkeko, kekokatto, kekomuurahainen, kekopesä, muurahaiskeko

Idiomit[muokkaa]

  • kantaa kortensa kekoon – osallistua omalla panoksellaan johonkin

Aiheesta muualla[muokkaa]