Siirry sisältöön

kupo

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kupo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kupo (1-E)[1]

  1. kimppu puituja suoria olkia
    Ana makaili Nuutin talossa uunin päällä kupo olkia vuoteenaan ja loi tutkivan katseen menneisyyteen. (Känä, 1919)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkupo/
  • tavutus: ku‧po

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kupo kuvot
genetiivi kuvon kupojen
partitiivi kupoa kupoja
akkusatiivi kupo;
kuvon
kuvot
sisäpaikallissijat
inessiivi kuvossa kuvoissa
elatiivi kuvosta kuvoista
illatiivi kupoon kupoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuvolla kuvoilla
ablatiivi kuvolta kuvoilta
allatiivi kuvolle kuvoille
muut sijamuodot
essiivi kupona kupoina
translatiivi kuvoksi kuvoiksi
abessiivi kuvotta kuvoitta
instruktiivi kuvoin
komitatiivi kupoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuvo-
vahva vartalo kupo-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

balttilainen laina[2]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kupo Kielitoimiston sanakirjassa

Ido

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kupo

  1. pokaali

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-E
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.