kaveruus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kaveruus (40)
- se että on toisen tai toisten kaveri
- kahden tai useamman kaverillinen suhde
- kaverillisuus; asenne, jota luonnehtii hyväntahtoisuus ja ystävällisyys muita kohtaan
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaveruus | kaveruudet |
genetiivi | kaveruuden | kaveruuksien |
partitiivi | kaveruutta | kaveruuksia |
akkusatiivi | kaveruus; kaveruuden |
kaveruudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaveruudessa | kaveruuksissa |
elatiivi | kaveruudesta | kaveruuksista |
illatiivi | kaveruuteen | kaveruuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaveruudella | kaveruuksilla |
ablatiivi | kaveruudelta | kaveruuksilta |
allatiivi | kaveruudelle | kaveruuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaveruutena | kaveruuksina |
translatiivi | kaveruudeksi | kaveruuksiksi |
abessiivi | kaveruudetta | kaveruuksitta |
instruktiivi | – | kaveruuksin |
komitatiivi | – | kaveruuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kaveruude- | |
vahva vartalo | kaveruute- | |
konsonantti- vartalo |
kaveruut- |