Siirry sisältöön

asenne

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

asenne (48-J)[1]

  1. eettisiin arvoihin tai sosiaalisesti merkitykselliseen kohteeseen perustuva myönteinen tai kielteinen suhtautumistapa, ohje, kuvaus tai neuvo, kuinka toimia tavoitteen saavuttamiseksi
    Hänellä on myönteinen asenne.
    tiedollinen asenne, esteettinen asenne, eettinen asenne

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɑsenːeˣ/
  • tavutus: a‧sen‧ne

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi asenne asenteet
genetiivi asenteen asenteiden
asenteitten
partitiivi asennetta asenteita
akkusatiivi asenne;
asenteen
asenteet
sisäpaikallissijat
inessiivi asenteessa asenteissa
elatiivi asenteesta asenteista
illatiivi asenteeseen asenteisiin
asenteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi asenteella asenteilla
ablatiivi asenteelta asenteilta
allatiivi asenteelle asenteille
muut sijamuodot
essiivi asenteena asenteina
translatiivi asenteeksi asenteiksi
abessiivi asenteetta asenteitta
instruktiivi asentein
komitatiivi asenteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo asentee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
asennet-

Etymologia

[muokkaa]

Mahdollisesti johdos asento-sanasta. Yleiskielessä sana mainitaan ensi kerran Kristfrid Gananderin sanakirjassa 1786.[2]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

asenneilmapiiri, asenneilmasto, asennekasvatus, asennemittaus, asennevamma, asenteenmuutos, can do -asenne, elämänasenne, ennakkoasenne, normaaliasenne, oppositioasenne, perusasenne, puolustusasenne, rooliasenne, taisteluasenne, tutkijanasenne

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • asenne Kielitoimiston sanakirjassa
  • asenne Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 310 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-J
  2. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.