stigma

Suomi

Substantiivi

stigma (9)

1. negatiivisuuteen painottuva eristyspyrkimyksellinen mielikuva eli häpeäleima, josta usein aiheutuu asenteiden välityksellä sosiaalista hyljeksintää, kielteisiä ennakkoluuloja ja odotuksia tietynlaisen henkilön arvaamattomasta käyttäytymisestä

Ääntäminen

• IPA: /ˈst̪igmɑ/
• tavutus: stig‧ma

Käännökset

1. häpeäleima eli eristyspyrkimyksellinen hyljeksintää aiheuttava mielikuva

englanti: stigma

Liittyvät sanat

• tabu
• leimautuminen
• stigmatisoida, stigmatisoitua
• stigmaattinen

Aiheesta muualla

• stigma Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

stigma (monikko stigmas)

1. häpeä
2. arpi, syntymämerkki
3. (kasvitiede) luotti

Liittyvät sanat

• stigmatize