häpeä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]häpeä (15)
- paheksuttavasta teosta tai riittämättömyyden tai huonommuuden kokemuksesta johtuva negatiivinen tunne
- asia, joka tuottaa häpeän tunnetta tai kunnian menetyksen, häväistys
- Suomen jalkapallomaajoukkueen taso on kansallinen häpeä. (Jari Tervo)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈhæpeæ/
- tavutus: hä‧pe‧ä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häpeä | häpeät |
| genetiivi | häpeän | häpeiden häpeitten (häpeäin) |
| partitiivi | häpeää häpeätä |
häpeitä |
| akkusatiivi | häpeä; häpeän |
häpeät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häpeässä | häpeissä |
| elatiivi | häpeästä | häpeistä |
| illatiivi | häpeään | häpeisiin häpeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häpeällä | häpeillä |
| ablatiivi | häpeältä | häpeiltä |
| allatiivi | häpeälle | häpeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häpeänä | häpeinä |
| translatiivi | häpeäksi | häpeiksi |
| abessiivi | häpeättä | häpeittä |
| instruktiivi | – | häpein |
| komitatiivi | – | häpeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häpeä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1] < kantagermaanin *hawiþa-
Käännökset
[muokkaa]1. huonommuuden tunteesta tai sopimattomasta teosta johtuva negatiivinen tunne
Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: häpeällinen
Yhdyssanat
[muokkaa]häpeäkulttuuri, häpeämerkki, häpeämurha, häpeäntunne, häpeäpaalu, häpeäpenkki, häpeäpilkku, häpeärangaistus, häpeätahra
Idiomit
[muokkaa]- hopea on / ei ole häpeä
- sanonnalla ilmaistaan, että ainoastaan koko kilpailun voitolla on merkitystä tai käänteisesti, että myös muut sijat ovat hyviä saavutuksia
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.