häpeä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

häpeä (15)

  1. huonommuuden tunteesta tai sopimattomasta teosta johtuva negatiivinen tunne
  2. asia joka tuottaa häpeän tunnetta, häväistys
    Suomen jalkapallomaajoukkueen taso on kansallinen häpeä. (Jari Tervo)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häpeä häpeät
genetiivi häpeän häpeiden
häpeitten
(häpeäin)
partitiivi häpeää
häpeätä
häpeitä
akkusatiivi häpeä;
häpeän
häpeät
sisäpaikallissijat
inessiivi häpeässä häpeissä
elatiivi häpeästä häpeistä
illatiivi häpeään häpeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi häpeällä häpeillä
ablatiivi häpeältä häpeiltä
allatiivi häpeälle häpeille
muut sijamuodot
essiivi häpeänä häpeinä
translatiivi häpeäksi häpeiksi
abessiivi häpeättä häpeittä
instruktiivi häpein
komitatiivi häpeine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

häpeämerkki, häpeäntunne, häpeäpaalu, häpeäpenkki, häpeäpilkku, häpeärangaistus, häpeätahra

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • häpeä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.