kasukka
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑsukːɑ/
- tavutus: ka‧suk‧ka
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kasukka | kasukat |
genetiivi | kasukan | kasukoiden kasukoitten kasukkojen (kasukkain) |
partitiivi | kasukkaa | kasukoita kasukkoja |
akkusatiivi | kasukka; kasukan |
kasukat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kasukassa | kasukoissa |
elatiivi | kasukasta | kasukoista |
illatiivi | kasukkaan | kasukkoihin kasukoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kasukalla | kasukoilla |
ablatiivi | kasukalta | kasukoilta |
allatiivi | kasukalle | kasukoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kasukkana | kasukkoina kasukoina |
translatiivi | kasukaksi | kasukoiksi |
abessiivi | kasukatta | kasukoitta |
instruktiivi | – | kasukoin |
komitatiivi | – | kasukoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kasuka- | |
vahva vartalo | kasukka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
slaavilainen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. papin juhla-asuun kuuluva kaapu, joka on kangas jonka keskellä on päänaukko
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.