kaapu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaapu (1-E)

  1. viitta
    Hänellä oli kaapu harteillaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈkɑ̝ːpu]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaapu kaavut
genetiivi kaavun kaapujen
partitiivi kaapua kaapuja
akkusatiivi kaapu; kaavun kaavut
sisäpaikallissijat
inessiivi kaavussa kaavuissa
elatiivi kaavusta kaavuista
illatiivi kaapuun kaapuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaavulla kaavuilla
ablatiivi kaavulta kaavuilta
allatiivi kaavulle kaavuille
muut sijamuodot
essiivi kaapuna kaapuina
translatiivi kaavuksi kaavuiksi
abessiivi kaavutta kaavuitta
instruktiivi kaavuin
komitatiivi kaapuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

munkinkaapu, nunnankaapu, papinkaapu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaapu Kielitoimiston sanakirjassa