kaapu

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kaapu

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaapu (1-E)

  1. viitta
    Hänellä oli kaapu harteillaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑːpu/, [ˈkɑ̝ːpu]
  • tavutus: kaa‧pu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaapu kaavut
genetiivi kaavun kaapujen
partitiivi kaapua kaapuja
akkusatiivi kaapu;
kaavun
kaavut
sisäpaikallissijat
inessiivi kaavussa kaavuissa
elatiivi kaavusta kaavuista
illatiivi kaapuun kaapuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaavulla kaavuilla
ablatiivi kaavulta kaavuilta
allatiivi kaavulle kaavuille
muut sijamuodot
essiivi kaapuna kaapuina
translatiivi kaavuksi kaavuiksi
abessiivi kaavutta kaavuitta
instruktiivi kaavuin
komitatiivi kaapuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaavu-
vahva vartalo kaapu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • muinaisruotsin sanasta kāpa (> nyky­ruotsin kåpa) < keskiajan latinan sa­nasta capa[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaapu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.