kartasto
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kartasto (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrt̪ɑst̪o/
- tavutus: kar‧tas‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kartasto | kartastot |
| genetiivi | kartaston | kartastojen kartastoiden kartastoitten |
| partitiivi | kartastoa | kartastoita kartastoja |
| akkusatiivi | kartasto; kartaston |
kartastot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kartastossa | kartastoissa |
| elatiivi | kartastosta | kartastoista |
| illatiivi | kartastoon | kartastoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kartastolla | kartastoilla |
| ablatiivi | kartastolta | kartastoilta |
| allatiivi | kartastolle | kartastoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kartastona | kartastoina |
| translatiivi | kartastoksi | kartastoiksi |
| abessiivi | kartastotta | kartastoitta |
| instruktiivi | – | kartastoin |
| komitatiivi | – | kartastoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kartasto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. Useiden karttojen kokoelma, usein kirjaksi koottuna
|