karkeus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]karkeus (40)
- se, että on karkea
- raakuus; se, että ei ole hienotunteinen
- karkeuden aste tai mittayksikkö
- Sopiva hiomapaperin karkeus on 150–100
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑrkeus/ tai /ˈkɑrkeu̯s/
- tavutus: kar‧ke‧us / kar‧keus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karkeus | karkeudet |
| genetiivi | karkeuden | karkeuksien |
| partitiivi | karkeutta | karkeuksia |
| akkusatiivi | karkeus; karkeuden |
karkeudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karkeudessa | karkeuksissa |
| elatiivi | karkeudesta | karkeuksista |
| illatiivi | karkeuteen | karkeuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karkeudella | karkeuksilla |
| ablatiivi | karkeudelta | karkeuksilta |
| allatiivi | karkeudelle | karkeuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karkeutena | karkeuksina |
| translatiivi | karkeudeksi | karkeuksiksi |
| abessiivi | karkeudetta | karkeuksitta |
| instruktiivi | – | karkeuksin |
| komitatiivi | – | karkeuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | karkeude- | |
| vahva vartalo | karkeute- | |
| konsonantti- vartalo |
karkeut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. se, että on karkea
|
2. raakuus; se, että ei ole hienotunteinen
|
3. karkeuden aste tai mittayksikkö
|