karkeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karkeus (40)[1]

  1. se, että on karkea
  2. karkeuden aste tai mittayksikkö
    Sopiva hiomapaperin karkeus on 150–100

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrkeus/ tai /ˈkɑrkeu̯s/
  • tavutus: kar‧ke‧us / kar‧keus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karkeus karkeudet
genetiivi karkeuden karkeuksien
partitiivi karkeutta karkeuksia
akkusatiivi karkeus;
karkeuden
karkeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi karkeudessa karkeuksissa
elatiivi karkeudesta karkeuksista
illatiivi karkeuteen karkeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karkeudella karkeuksilla
ablatiivi karkeudelta karkeuksilta
allatiivi karkeudelle karkeuksille
muut sijamuodot
essiivi karkeutena karkeuksina
translatiivi karkeudeksi karkeuksiksi
abessiivi karkeudetta karkeuksitta
instruktiivi karkeuksin
komitatiivi karkeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karkeude-
vahva vartalo karkeute-
konsonantti-
vartalo
karkeut-

Etymologia[muokkaa]

sanan karkea vartalosta karke- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40