karkea
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
karkea (15) (komparatiivi karkeampi, superlatiivi karkein) (taivutus[luo])
- pinnaltaan epätasainen
- Aluksi hioimme karkealla hiekkapaperilla.
- sellainen, jonka koostumus ei ole hieno
- Pohjalle levitettiin karkeaa sepeliä.
- epätarkka tai vain suuntaa-antava
- Karkea arvio on: "hävisimme satatuhatta euroa"!
- hienostumaton tai raaka
- Hän teki meistä karkeaa pilaa.
- Joidenkin karskien henkilöiden käytös on todella karkeaa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑrkeɑ/
- tavutus: kar‧ke‧a
Käännökset[muokkaa]
3. epätarkka
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: karkeasti
- substantiivit: karkeus
- verbit: karkeuttaa, karkeutua
Yhdyssanat[muokkaa]
karkearehu, karkeasäädin, karkeasäätö, karkeatekoinen, pannukarkea, puolikarkea
Aiheesta muualla[muokkaa]
- karkea Kielitoimiston sanakirjassa