karike

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karike (48-A)[1]

  1. metsän puista pudonneiden neulasten, lehtien, käpyjen, kuoren ja muun sellaisen materiaalin muodosta kerros maanpinnalla, joka lahoaa vähitellen kangasturpeeksi ja mullaksi

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karike karikkeet
genetiivi karikkeen karikkeiden
karikkeitten
partitiivi kariketta karikkeita
akkusatiivi karike; karikkeen karikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi karikkeessa karikkeissa
elatiivi karikkeesta karikkeista
illatiivi karikkeeseen karikkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karikkeella karikkeilla
ablatiivi karikkeelta karikkeilta
allatiivi karikkeelle karikkeille
muut sijamuodot
essiivi karikkeena karikkeina
translatiivi karikkeeksi karikkeiksi
abessiivi karikkeetta karikkeitta
instruktiivi karikkein
komitatiivi karikkeine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

karikekerros

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • karike Kielitoimiston sanakirjassa
  • karike Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-A