kari

Suomi

Kari [1]

Substantiivi

kari (5)

1. vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko

   Ajoimme karille.

2. pieni, kallioinen tai kalliorantainen saari, käytetään erityisesti paikannimissä
3. (kuvaannollisesti, sanonnassa ”ajaa karille”) ongelma tai epäonnistuminen

   Neuvottelut ajoivat karille.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑri/, [ˈkɑ̝ri]
• tavutus: ka‧ri

Etymologia

vanha germaaninen laina

Käännökset

1. vedenalainen kallio; matalikko

englanti: rock(s), bank, reef; shoal, shallow espanja: escollo ranska: écueil m. ruotsi: grund

saksa: Fels m., Felsen m., Riff n.; Untiefe f., (karille ajamisesta) Grund ukraina: мілина f. venäjä: мель f. viro: kari, kaljumadalik, rahu

2. pieni saari

englanti: skerry ranska: récif m. ruotsi: skär, klippa saksa: Schäre f.

turkki: adacık ukraina: шхера f. venäjä: шхера f. viro: skäär, kaljulaid, rahu

3. kuvaannollisesti

englanti: rocks; trap, pitfall espanja: escollo ranska: écueil m. ruotsi: grund

saksa: Grund ukraina: мілина f. venäjä: мель f. viro: kari

Liittyvät sanat

• karikkoinen

Johdokset

• adjektiivit: karinen
• substantiivit: karikko
• verbit: kariutua

Yhdyssanat

karikukko, karilleajo, salakari

Anagrammit

arki, raki

Idiomit

• ajaa karille

Aiheesta muualla

• kari Kielitoimiston sanakirjassa

Ainu

Verbi

kari, kaksipaikkainen verbi

1. kiertää ympäri, pyörittää

Etymologia

ei käytetä yksinään vaan ainoastaan osana muita sanoja

Verbi

kari, yksipaikkainen verbi

1. (aaveesta, hirviöstä) kierrellä ympäriinsä, kuljeksia ympäriinsä, maleksia ympäriinsä

Lähteet

• Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
• Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.

Viro

Substantiivi

kari (gen. karja, part. karja)

1. karja
2. lauma; parvi

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 24u padi

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kari	karjad
genetiivi	karja	karjade
partitiivi	karja	karju karjasid
illatiivi	karja karjasse	karjadesse karjusse
inessiivi	karjas	karjades karjus
elatiivi	karjast	karjadest karjust
allatiivi	karjale	karjadele karjule
adessiivi	karjal	karjadel karjul
ablatiivi	karjalt	karjadelt karjult
translatiivi	karjaks	karjadeks karjuks
terminatiivi	karjani	karjadeni
essiivi	karjana	karjadena
abessiivi	karjata	karjadeta
komitatiivi	karjaga	karjadega

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• karikakar

Substantiivi

kari (gen. kari, part. kari)

1. kari

   veealused karid – vedenalaiset karit

   laev on karil – laiva on karilla

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kari	karid
genetiivi	kari	karide
partitiivi	kari	karisid
illatiivi	karisse	karidesse
inessiivi	karis	karides
elatiivi	karist	karidest
allatiivi	karile	karidele
adessiivi	karil	karidel
ablatiivi	karilt	karidelt
translatiivi	kariks	karideks
terminatiivi	karini	karideni
essiivi	karina	karidena
abessiivi	karita	karideta
komitatiivi	kariga	karidega

Substantiivi

kari (gen. kari, part. kari)

1. kuri, komento

   kõva kari – kova / ankara komento

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17 (elu) elu

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kari	karid
genetiivi	kari	karide
partitiivi	kari	karisid
illatiivi	karisse	karidesse
inessiivi	karis	karides
elatiivi	karist	karidest
allatiivi	karile	karidele
adessiivi	karil	karidel
ablatiivi	karilt	karidelt
translatiivi	kariks	karideks
terminatiivi	karini	karideni
essiivi	karina	karidena
abessiivi	karita	karideta
komitatiivi	kariga	karidega

Liittyvät sanat

• disitpliin

Aiheesta muualla

• kari Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• kari sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)