kari
 |
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kari (5)
- vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko
- Ajoimme karille.
- pieni, kallioinen tai kalliorantainen saari, käytetään erityisesti paikannimissä
- (kuvaannollisesti) ongelma tai epäonnistuminen
- Neuvottelut ajoivat karille.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈkɑ̝ri]
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kari | karit |
| genetiivi | karin | karien |
| partitiivi | karia | kareja |
| akkusatiivi | kari; karin | karit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karissa | kareissa |
| elatiivi | karista | kareista |
| illatiivi | kariin | kareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karilla | kareilla |
| ablatiivi | karilta | kareilta |
| allatiivi | karille | kareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karina | kareina |
| translatiivi | kariksi | kareiksi |
| abessiivi | karitta | kareitta |
| instruktiivi | – | karein |
| komitatiivi | – | kareine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
karikukko, karilleajo, salakari
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kari Kielitoimiston sanakirjassa
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kari (gen. karja, part. karja)
Taivutus[muokkaa]
- monikon partitiivi karju ja karjasid
Substantiivi[muokkaa]
kari (gen. kari, part. kari)
- kari
- veealused karid – vedenalaiset karit
- laev on karil – laiva on karilla
Taivutus[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kari (gen. kari, part. kari)
