kari
Katso myös: Kari ja karı |
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kari (5)
- vedenpinnan alla tai vain hieman sen päällä oleva kivi tai kallio, johon veneet tai laivat voivat vahingossa törmätä, matalikko
- Ajoimme karille.
- pieni, kallioinen tai kalliorantainen saari, käytetään erityisesti paikannimissä
- (kuvaannollisesti) ongelma tai epäonnistuminen
- Neuvottelut ajoivat karille.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [ˈkɑ̝ri]
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kari | karit |
genetiivi | karin | karien |
partitiivi | karia | kareja |
akkusatiivi | kari; karin | karit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karissa | kareissa |
elatiivi | karista | kareista |
illatiivi | kariin | kareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karilla | kareilla |
ablatiivi | karilta | kareilta |
allatiivi | karille | kareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karina | kareina |
translatiivi | kariksi | kareiksi |
abessiivi | karitta | kareitta |
instruktiivi | – | karein |
komitatiivi | – | kareine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
karikukko, karilleajo, salakari
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kari Kielitoimiston sanakirjassa
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kari (gen. karja, part. karja)
Taivutus[muokkaa]
- monikon partitiivi karju ja karjasid
Substantiivi[muokkaa]
kari (gen. kari, part. kari)
- kari
- veealused karid – vedenalaiset karit
- laev on karil – laiva on karilla
Taivutus[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kari (gen. kari, part. kari)