kariutua

Suomi

Verbi

kariutua (52-F) (taivutus[luo])

1. (kuvaannollisesti) epäonnistua

   Suunnitelmani kariutuivat enkä päässytkään lähtemään lomalle.

Ääntäminen

• tavutus: ka‧riu‧tu‧a / ka‧ri‧u‧tu‧a

Etymologia

• substantiivi kari (vartalo kari- + pääte -utua)

Liittyvät sanat

Synonyymit

• ajaa karille

Johdokset

• substantiivit: kariutuminen
• verbit: kariuttaa

Aiheesta muualla

• kariutua Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 222 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa