Siirry sisältöön

karheus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karheus (40)[1]

  1. se, että on karhea

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑrheus/ tai /ˈkɑrheu̯s/
  • tavutus: kar‧he‧us / kar‧heus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karheus karheudet
genetiivi karheuden karheuksien
partitiivi karheutta karheuksia
akkusatiivi karheus;
karheuden
karheudet
sisäpaikallissijat
inessiivi karheudessa karheuksissa
elatiivi karheudesta karheuksista
illatiivi karheuteen karheuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karheudella karheuksilla
ablatiivi karheudelta karheuksilta
allatiivi karheudelle karheuksille
muut sijamuodot
essiivi karheutena karheuksina
translatiivi karheudeksi karheuksiksi
abessiivi karheudetta karheuksitta
instruktiivi karheuksin
komitatiivi karheuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karheude-
vahva vartalo karheute-
konsonantti-
vartalo
karheut-

Etymologia

[muokkaa]

sanan karhea vartalosta karhe- ja suffiksista -us

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • karheus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40