kanerva

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kanerva
Wikipedia
Katso artikkeli Kanerva Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
Kanerva

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kanerva (10)

  1. kanervakasveihin kuuluva varpu Calluna vulgaris
  2. (yleisesti) mikä tahansa kanervien (Calluna) suvun kasvi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑnerʋɑ/
  • tavutus: ka‧ner‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kanerva kanervat
genetiivi kanervan kanervien
(kanervain)
partitiivi kanervaa kanervia
akkusatiivi kanerva;
kanervan
kanervat
sisäpaikallissijat
inessiivi kanervassa kanervissa
elatiivi kanervasta kanervista
illatiivi kanervaan kanerviin
ulkopaikallissijat
adessiivi kanervalla kanervilla
ablatiivi kanervalta kanervilta
allatiivi kanervalle kanerville
muut sijamuodot
essiivi kanervana kanervina
translatiivi kanervaksi kanerviksi
abessiivi kanervatta kanervitta
instruktiivi kanervin
komitatiivi kanervine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Sanan alkuperä on tuntematon. Sillä on likimääräisiä vastineita lähisukukielissä: karjalan kanarva, vepsän kanabr', vatjan kanabro ja viron kanarbik. Venäjän murteellista sanaa канáбра pidetään lainana itämerensuomesta. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kanervakasvi, kanervakäärme, kanervankukka, kanervanummi, kanervatyyppi, kellokanerva, kurjenkanerva

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 255. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.