kanervikko
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- kanervaa kasvava maa
- kasvavat kanervat
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑnerˌʋikːo/
- tavutus: ka‧ner‧vik‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanervikko | kanervikot |
| genetiivi | kanervikon | kanervikoiden kanervikoitten kanervikkojen |
| partitiivi | kanervikkoa | kanervikkoja kanervikoita |
| akkusatiivi | kanervikko; kanervikon |
kanervikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kanervikossa | kanervikoissa |
| elatiivi | kanervikosta | kanervikoista |
| illatiivi | kanervikkoon | kanervikkoihin kanervikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kanervikolla | kanervikoilla |
| ablatiivi | kanervikolta | kanervikoilta |
| allatiivi | kanervikolle | kanervikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kanervikkona | kanervikkoina kanervikoina |
| translatiivi | kanervikoksi | kanervikoiksi |
| abessiivi | kanervikotta | kanervikoitta |
| instruktiivi | – | kanervikoin |
| komitatiivi | – | kanervikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kanerviko- | |
| vahva vartalo | kanervikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. maa
|
2. kanervat
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymi
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kanervikko Kielitoimiston sanakirjassa