varpu

Wikisanakirjasta
Katso myös: Varpu

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

varpu (1-E) (monikko varvut)

  1. varpukasvi
  2. lehdellisen kasvin pieni oksa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑrpu/
  • tavutus: var‧pu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi varpu varvut
genetiivi varvun varpujen
partitiivi varpua varpuja
akkusatiivi varpu;
varvun
varvut
sisäpaikallissijat
inessiivi varvussa varvuissa
elatiivi varvusta varvuista
illatiivi varpuun varpuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi varvulla varvuilla
ablatiivi varvulta varvuilta
allatiivi varvulle varvuille
muut sijamuodot
essiivi varpuna varpuina
translatiivi varvuksi varvuiksi
abessiivi varvutta varvuitta
instruktiivi varvuin
komitatiivi varpuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo varvu-
vahva vartalo varpu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

koivunvarpu, mustikanvarpu, puolukanvarpu, taikavarpu, varpukasvillisuus, varpuluuta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • varpu Kielitoimiston sanakirjassa
  • varpu Tieteen termipankissa