kamppailu
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kamppailu (2)
- yksilöiden voimainkoitos, yhteisöjen tai laajojen joukkojen keskinäinen kilpailu tai taistelu asemasta
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑmpːɑi̯lu/
- tavutus: kamp‧pai‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kamppailu | kamppailut |
genetiivi | kamppailun | kamppailujen kamppailuiden kamppailuitten |
partitiivi | kamppailua | kamppailuita kamppailuja |
akkusatiivi | kamppailu; kamppailun |
kamppailut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kamppailussa | kamppailuissa |
elatiivi | kamppailusta | kamppailuista |
illatiivi | kamppailuun | kamppailuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kamppailulla | kamppailuilla |
ablatiivi | kamppailulta | kamppailuilta |
allatiivi | kamppailulle | kamppailuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kamppailuna | kamppailuina |
translatiivi | kamppailuksi | kamppailuiksi |
abessiivi | kamppailutta | kamppailuitta |
instruktiivi | – | kamppailuin |
komitatiivi | – | kamppailuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kamppailu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. kamppailu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
koitos, kamppaileminen, mittelö
Yhdyssanat[muokkaa]
kaksinkamppailu, kamppailulaji, kuolinkamppailu, valtakamppailu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kamppailu Kielitoimiston sanakirjassa