kamppailu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kamppailu (2)
- yksilöiden voimainkoitos, yhteisöjen tai laajojen joukkojen keskinäinen kilpailu tai taistelu asemasta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑmpːɑi̯lu/
- tavutus: kamp‧pai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kamppailu | kamppailut |
| genetiivi | kamppailun | kamppailujen kamppailuiden kamppailuitten |
| partitiivi | kamppailua | kamppailuita kamppailuja |
| akkusatiivi | kamppailu; kamppailun |
kamppailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kamppailussa | kamppailuissa |
| elatiivi | kamppailusta | kamppailuista |
| illatiivi | kamppailuun | kamppailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kamppailulla | kamppailuilla |
| ablatiivi | kamppailulta | kamppailuilta |
| allatiivi | kamppailulle | kamppailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kamppailuna | kamppailuina |
| translatiivi | kamppailuksi | kamppailuiksi |
| abessiivi | kamppailutta | kamppailuitta |
| instruktiivi | – | kamppailuin |
| komitatiivi | – | kamppailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kamppailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kamppailla (vokaalivartalo kamppaile-) + johdin -u
Käännökset
[muokkaa]1. yksilöiden voimainkoitos
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]koitos, kamppaileminen, mittelö
Yhdyssanat
[muokkaa]kaksinkamppailu, kamppailulaji, kuolinkamppailu, valtakamppailu
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kamppailu Kielitoimiston sanakirjassa