kampa

Wikisanakirjasta
Katso myös: kämpa
Wikipedia
Katso artikkeli Kampa Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Kampa

Substantiivi[muokkaa]

kampa (9-H) (monikko kammat)

  1. esine, jossa on tylppiä piikkejä tiheästi rinnakkain, käytetään hiusten selvittämiseen takuista
  2. muistikampa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑmpɑ/
  • tavutus: kam‧pa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kampa kammat
genetiivi kamman kampojen
(kampain)
partitiivi kampaa kampoja
akkusatiivi kampa;
kamman
kammat
sisäpaikallissijat
inessiivi kammassa kammoissa
elatiivi kammasta kammoista
illatiivi kampaan kampoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kammalla kammoilla
ablatiivi kammalta kammoilta
allatiivi kammalle kammoille
muut sijamuodot
essiivi kampana kampoina
translatiivi kammaksi kammoiksi
abessiivi kammatta kammoitta
instruktiivi kammoin
komitatiivi kampoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kamma-
vahva vartalo kampa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aamukampa, kampakeramiikka, kampalanka, kampamaneetti, kampasimpukka, kampaviineri, kampavilla, koristekampa, luukampa, pääkampa, taskukampa, täikampa

Idiomit[muokkaa]

  • pistää kampoihin = taistella, pärjätä jotakin kovaksi koettua haastetta tai vihollista vastaan.

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kampa Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.