kalke
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- jonkin kovan, varsinkin metallisen, kolahduksesta toiseen kuuluva ääni; kolina
- kiskojen kalke
- Kuulen rattaiden rytinän ja hevosten kavioiden kalkkeen. (Juhani Aho: Yksin, 1920)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑlkeˣ/
- tavutus: kal‧ke
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalke | kalkkeet |
| genetiivi | kalkkeen | kalkkeiden kalkkeitten |
| partitiivi | kalketta | kalkkeita |
| akkusatiivi | kalke; kalkkeen |
kalkkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalkkeessa | kalkkeissa |
| elatiivi | kalkkeesta | kalkkeista |
| illatiivi | kalkkeeseen | kalkkeisiin kalkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalkkeella | kalkkeilla |
| ablatiivi | kalkkeelta | kalkkeilta |
| allatiivi | kalkkeelle | kalkkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalkkeena | kalkkeina |
| translatiivi | kalkkeeksi | kalkkeiksi |
| abessiivi | kalkkeetta | kalkkeitta |
| instruktiivi | – | kalkkein |
| komitatiivi | – | kalkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kalkkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kalket- | |
Käännökset[muokkaa]
1. kolina
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |