kilke
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kilinä, kalina, kolina, kellojen tai kulkusten soitto
- tuttu kellon kilke koivuhaasta! (Laulu synnyinseudulle, Martti Korpilahti)
- (arkikieltä) koristelut, lisäominaisuudet, lisävarustelu
- en voi kans sietää noita kaikenmaailman kilkkeitä
- (slangia, tietotekniikka) ohjelma
- pitäis koodata harkkatyönä semmonen Java-kilke
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkilkeˣ/
- tavutus: kil‧ke
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kilke | kilkkeet |
| genetiivi | kilkkeen | kilkkeiden kilkkeitten |
| partitiivi | kilkettä | kilkkeitä |
| akkusatiivi | kilke; kilkkeen |
kilkkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kilkkeessä | kilkkeissä |
| elatiivi | kilkkeestä | kilkkeistä |
| illatiivi | kilkkeeseen | kilkkeisiin kilkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kilkkeellä | kilkkeillä |
| ablatiivi | kilkkeeltä | kilkkeiltä |
| allatiivi | kilkkeelle | kilkkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kilkkeenä | kilkkeinä |
| translatiivi | kilkkeeksi | kilkkeiksi |
| abessiivi | kilkkeettä | kilkkeittä |
| instruktiivi | – | kilkkein |
| komitatiivi | – | kilkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kilkkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kilket- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kilke Kielitoimiston sanakirjassa