kilke

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kilke (48-A)

  1. kilinä, kalina, kolina, kellojen tai kulkusten soitto
    tuttu kellon kilke koivuhaasta! (Laulu synnyinseudulle, Martti Korpilahti)
  2. (arkikieltä) koristelut, lisäominaisuudet, lisävarustelu
    en voi kans sietää noita kaikenmaailman kilkkeitä
  3. (slangia, tietotekniikka) ohjelma
    pitäis koodata harkkatyönä semmonen Java-kilke

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kilke kilkkeet
genetiivi kilkkeen kilkkeiden
kilkkeitten
partitiivi kilkettä kilkkeitä
akkusatiivi kilke;
kilkkeen
kilkkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi kilkkeessä kilkkeissä
elatiivi kilkkeestä kilkkeistä
illatiivi kilkkeeseen kilkkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kilkkeellä kilkkeillä
ablatiivi kilkkeeltä kilkkeiltä
allatiivi kilkkeelle kilkkeille
muut sijamuodot
essiivi kilkkeenä kilkkeinä
translatiivi kilkkeeksi kilkkeiksi
abessiivi kilkkeettä kilkkeittä
instruktiivi kilkkein
komitatiivi kilkkeine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kilke Kielitoimiston sanakirjassa