kalkatus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kalkatus (39)

  1. kalkattaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑlkɑt̪us/
  • tavutus: kal‧ka‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kalkatus kalkatukset
genetiivi kalkatuksen kalkatusten
kalkatuksien
partitiivi kalkatusta kalkatuksia
akkusatiivi kalkatus;
kalkatuksen
kalkatukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kalkatuksessa kalkatuksissa
elatiivi kalkatuksesta kalkatuksista
illatiivi kalkatukseen kalkatuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kalkatuksella kalkatuksilla
ablatiivi kalkatukselta kalkatuksilta
allatiivi kalkatukselle kalkatuksille
muut sijamuodot
essiivi kalkatuksena kalkatuksina
translatiivi kalkatukseksi kalkatuksiksi
abessiivi kalkatuksetta kalkatuksitta
instruktiivi kalkatuksin
komitatiivi kalkatuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kalkatukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kalkatus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kalkattaa (kalkat- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]