kalkattaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kalkattaminen (38)
- teonnimi verbistä kalkattaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kalkattaminen | kalkattamiset |
| genetiivi | kalkattamisen | kalkattamisten kalkattamisien |
| partitiivi | kalkattamista | kalkattamisia |
| akkusatiivi | kalkattaminen; kalkattamisen |
kalkattamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalkattamisessa | kalkattamisissa |
| elatiivi | kalkattamisesta | kalkattamisista |
| illatiivi | kalkattamiseen | kalkattamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalkattamisella | kalkattamisilla |
| ablatiivi | kalkattamiselta | kalkattamisilta |
| allatiivi | kalkattamiselle | kalkattamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalkattamisena (kalkattamisna) |
kalkattamisina |
| translatiivi | kalkattamiseksi | kalkattamisiksi |
| abessiivi | kalkattamisetta | kalkattamisitta |
| instruktiivi | – | kalkattamisin |
| komitatiivi | – | kalkattamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kalkattamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kalkattamis- | |