kaide
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- ihmistä varten asennettu tuki- tai suojarakenne
- parvekkeen kaide
- kangaspuiden tai kutomakoneen kääntyvä puinen raami, johon pirta kiinnitetään
- Kaide ohjaa niisiltä tulevia loimilankoja, pitää niiden järjestyken ja tiheyden mallinmukaisena sekä estää niitä kiertymästä toisiinsa niisien ja kankaan suun välillä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑi̯deˣ/
- tavutus: kai‧de
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaide | kaiteet |
| genetiivi | kaiteen | kaiteiden kaiteitten |
| partitiivi | kaidetta | kaiteita |
| akkusatiivi | kaide; kaiteen |
kaiteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaiteessa | kaiteissa |
| elatiivi | kaiteesta | kaiteista |
| illatiivi | kaiteeseen | kaiteisiin kaiteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaiteella | kaiteilla |
| ablatiivi | kaiteelta | kaiteilta |
| allatiivi | kaiteelle | kaiteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaiteena | kaiteina |
| translatiivi | kaiteeksi | kaiteiksi |
| abessiivi | kaiteetta | kaiteitta |
| instruktiivi | – | kaitein |
| komitatiivi | – | kaiteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaitee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaidet- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]2. kangaspuiden osa
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]alttarikaide, kaidekoukku, kaidepuu, melukaide, porraskaide, sidekaide, sillankaide, suojakaide, suorakaide
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.