kaide

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaide (48-F)[1]

  1. ihmistä varten asennettu tuki- tai suojarakenne
    parvekkeen kaide
  2. kangaspuiden tai kutomakoneen kääntyvä puinen raami, johon pirta kiinnitetään
    Kaide ohjaa niisiltä tulevia loimilankoja, pitää niiden järjestyken ja tiheyden mallinmukaisena sekä estää niitä kiertymästä toisiinsa niisien ja kankaan suun välillä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑi̯deˣ/
  • tavutus: kai‧de

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaide kaiteet
genetiivi kaiteen kaiteiden
kaiteitten
partitiivi kaidetta kaiteita
akkusatiivi kaide;
kaiteen
kaiteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kaiteessa kaiteissa
elatiivi kaiteesta kaiteista
illatiivi kaiteeseen kaiteisiin
kaiteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaiteella kaiteilla
ablatiivi kaiteelta kaiteilta
allatiivi kaiteelle kaiteille
muut sijamuodot
essiivi kaiteena kaiteina
translatiivi kaiteeksi kaiteiksi
abessiivi kaiteetta kaiteitta
instruktiivi kaitein
komitatiivi kaiteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaitee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaidet-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alttarikaide, kaidekoukku, kaidepuu, melukaide, porraskaide, sillankaide, suojakaide, suorakaide

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaide Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-F
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.