luha
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]luha
- (murteellinen) huono, rikkinäinen, kelvoton, heikko[1]
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]luha (10)
- kangaspuiden osa, johon pirta on kiinnitetty, ja jota liikuttamalla lyödään kude tiukasti edellisen kuteen viereen[2]
- (armeijaslangia) lusikka-haarukka
- Suomalainen luha on aikamoinen mysteeri, parempi kuin monet muut.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | luha | luhat |
| genetiivi | luhan | luhien (luhain) |
| partitiivi | luhaa | luhia |
| akkusatiivi | luha; luhan |
luhat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | luhassa | luhissa |
| elatiivi | luhasta | luhista |
| illatiivi | luhaan | luhiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | luhalla | luhilla |
| ablatiivi | luhalta | luhilta |
| allatiivi | luhalle | luhille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | luhana | luhina |
| translatiivi | luhaksi | luhiksi |
| abessiivi | luhatta | luhitta |
| instruktiivi | – | luhin |
| komitatiivi | – | luhine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | luha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kangaspuiden osa
|
Ks. kaide (2.) |
Synonyymit
[muokkaa]- kaide (2.)
Aiheesta muualla
[muokkaa]- luha Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- 1 2 Heikki Hurtta: Haukkui pataluhaksi. Helsingin Sanomat, 22.10.2006. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.1.2022.
- ↑