luha

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

luha

  1. (murteellinen) huono, rikkinäinen, kelvoton, heikko[1]

Etymologia[muokkaa]

samaa alkuperää kuin luhistua[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

luha (10)

  1. kangaspuiden osa, johon pirta on kiinnitetty, ja jota liikuttamalla lyödään kude tiukasti edellisen kuteen viereen[2]
  2. (armeijaslangia) lusikka-haarukka
    Suomalainen luha on aikamoinen mysteeri, parempi kuin monet muut.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luha luhat
genetiivi luhan luhien
(luhain)
partitiivi luhaa luhia
akkusatiivi luha;
luhan
luhat
sisäpaikallissijat
inessiivi luhassa luhissa
elatiivi luhasta luhista
illatiivi luhaan luhiin
ulkopaikallissijat
adessiivi luhalla luhilla
ablatiivi luhalta luhilta
allatiivi luhalle luhille
muut sijamuodot
essiivi luhana luhina
translatiivi luhaksi luhiksi
abessiivi luhatta luhitta
instruktiivi luhin
komitatiivi luhine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • luha Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Heikki Hurtta: Haukkui pataluhaksi. Helsingin Sanomat, 22.10.2006. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.1.2022.
  2. [1]