käpälä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

käpälä (11), tosin nykysuomessa surkastunut (10)

  1. kynnellisen nisäkkään jalan uloin osa
    Kuka haluaisi joutua karhun käpäliin.
  2. kutomakoneen työntövarsi
  3. ompelukoneen paininjalka
  4. (arkikieltä) käsi
    Pidä käpäläsi erossa tästä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi käpälä käpälät
genetiivi käpälän käpälien
käpälöiden
käpälöitten
(käpälöjen)
(käpäläin)
partitiivi käpälää käpäliä
käpälöitä
(käpälöjä)
akkusatiivi käpälä; käpälän käpälät
Sisäpaikallissijat
inessiivi käpälässä käpälöissä
käpälissä
elatiivi käpälästä käpälöistä
käpälistä
illatiivi käpälään käpälöihin
käpäliin
Ulkopaikallissijat
adessiivi käpälällä käpälöillä
käpälillä
ablatiivi käpälältä käpälöiltä
käpäliltä
allatiivi käpälälle käpälöille
käpälille
Muut
essiivi käpälänä käpälöinä
käpälinä
translatiivi käpäläksi käpälöiksi
käpäliksi
abessiivi käpälättä käpälöittä
käpälittä
instruktiivi käpälöin
käpälin
komitatiivi käpälöine-
käpäline-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Jalan ulointa osaa merkitsevällä sanalla on vastineita lähisukukielissä ja sen on katsottu kuuluvan vanhaan omaperäiseen sanastoon. Se vaikuttaa johdokselta, mutta ei tiedetä, minkä sanan johdos se olisi.[1] Ensiesiintymä kirjakielessä 1642 Raamatun suomennoksessa asussa käpälä ja 1548 Mikael Agricolan teoksessa Se Wsi Testamenti asussa Käpälet.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

etukäpälä, jäniksenkäpälä, karhunkäpälä, kissankäpälä, käpälälauta, käpälämäki, takakäpälä

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 540–541. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  2. Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 126. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.