käännös
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]käännös (39)
- suunnan vaihtaminen
- muutos suhtautumisessa, toimintatavoissa, politiikassa tms.
- (kielitiede) tekstin kääntämisen toteutus kieleltä toiselle
- (kielitiede) teksti, joka on käännetty kieleltä toiselle
- (tietotekniikka) tietokoneohjelman muunnos lähdekoodista konekoodiksi; myös tämän tulos
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkæːnːøs/
- tavutus: kään‧nös
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käännös | käännökset |
| genetiivi | käännöksen | käännösten käännöksien |
| partitiivi | käännöstä | käännöksiä |
| akkusatiivi | käännös; käännöksen |
käännökset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käännöksessä | käännöksissä |
| elatiivi | käännöksestä | käännöksistä |
| illatiivi | käännökseen | käännöksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käännöksellä | käännöksillä |
| ablatiivi | käännökseltä | käännöksiltä |
| allatiivi | käännökselle | käännöksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käännöksenä | käännöksinä |
| translatiivi | käännökseksi | käännöksiksi |
| abessiivi | käännöksettä | käännöksittä |
| instruktiivi | – | käännöksin |
| komitatiivi | – | käännöksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | käännökse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
käännös- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]4. teksti toisella kielellä
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]aurakäännös, jäniskäännös, konekäännös, käännösharjoitus, käännöskieli, käännöskirja, käännöskirjallisuus, käännöskoe, käännöslaina, käännöspalkkio, käännösromaani, käännöstehtävä, käännösteksti, käännöstiede, käännöstyö, käännösvirhe, lappalaiskäännös, lehmänkäännös, luisukäännös, myötäkäännös, proosakäännös, raakakäännös, raamatunkäännös, romaanikäännös, runokäännös, simultaanikäännös, terssikäännös, täyskäännös, U-käännös, välikäännös