käämintä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkæːmint̪æ/
- tavutus: kää‧min‧tä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käämintä | kääminnät |
| genetiivi | kääminnän | käämintöjen (käämintäin) |
| partitiivi | käämintää | käämintöjä |
| akkusatiivi | käämintä; kääminnän |
kääminnät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kääminnässä | kääminnöissä |
| elatiivi | kääminnästä | kääminnöistä |
| illatiivi | käämintään | käämintöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kääminnällä | kääminnöillä |
| ablatiivi | kääminnältä | kääminnöiltä |
| allatiivi | kääminnälle | kääminnöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käämintänä | käämintöinä |
| translatiivi | kääminnäksi | kääminnöiksi |
| abessiivi | kääminnättä | kääminnöittä |
| instruktiivi | – | kääminnöin |
| komitatiivi | – | käämintöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kääminnä- | |
| vahva vartalo | käämintä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. käämin valmisus
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- käämintä Kielitoimiston sanakirjassa