käämiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
käämiminen (38)
- teonnimi verbistä käämiä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käämiminen | käämimiset |
| genetiivi | käämimisen | käämimisten käämimisien |
| partitiivi | käämimistä | käämimisiä |
| akkusatiivi | käämiminen; käämimisen |
käämimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käämimisessä | käämimisissä |
| elatiivi | käämimisestä | käämimisistä |
| illatiivi | käämimiseen | käämimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käämimisellä | käämimisillä |
| ablatiivi | käämimiseltä | käämimisiltä |
| allatiivi | käämimiselle | käämimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käämimisenä (käämimisnä) |
käämimisinä |
| translatiivi | käämimiseksi | käämimisiksi |
| abessiivi | käämimisettä | käämimisittä |
| instruktiivi | – | käämimisin |
| komitatiivi | – | käämimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | käämimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
käämimis- | |